Ahvenanmaan suomenkieliset vaikenevat
Ahvenanmaan suomenkielinen vähemmistö on suuri ja hiljainen. Äidinkielen opetusta ei ole, vaikka viisi prosenttia väestöstä puhuu suomea äidinkielenään. Muiden kielivähemmistöjen määrä on kasvussa ja niiden uskotaan pian alkavan esittää vaatimuksia hallinnolle.
Yhdeksänvuotias Oscar Blomster puhuu erittäin hyvää suomea. Suomi on hänen ensimmäinen kielensä, vaikka hän oppikin ruotsin yhtä aikaa. Nyt ruotsi on vahvempi. Oscar ja kahdeksanvuotias Oliver-veli ovat syntyneet Ahvenanmaalla, mutta Oulusta kotoisin oleva äiti Tarja Blomster puhuu johdonmukaisesti suomea poikien kanssa.
Kun Oscar aloittaa viidennen luokan, alkavat myös suomen opinnot. Samalla tunnilla on luokkakavereita, jotka eivät osaa sanaakaan suomea.
– Toivoisin, että suomen opetus näille, joilla on kotikielenä suomi olisi vähän eritasoista kuin mitä se on tällä hetkellä. Jos kymmenenvuotias laitetaan itsekseen tekemään vaikeampia tehtäviä ja itsekuri ei ole kova, voi hänestä helposti tulla häirikkö, sanoo Tarja Blomster.
Ahvenanmaalla järjestetään äidinkielen opetusta ainoastaan ruotsiksi. Lapset, joiden äidinkieli on esimerkiksi thai, venäjä tai viro eivät saa opetusta omalla kielellään. Äidinkielen opetusta eivät saa myöskään suomenkieliset, vaikka heitä on viisi prosenttia Ahvenanmaan väestöstä, yhtä suuri osuus kuin ruotsinkielisiä Suomessa. Mikael Sjövall kritisoi muun muassa tätä kolumnissaan Hufvudstadsbladetissa tammikuun lopulla ja puhalsi samalla henkeä vanhaan kielikeskusteluun.
Aiemmin koululaiset saivat itse valita kolmen eri tason välillä suomen opetuksessa osassa Ahvenanmaan kouluja. Ne, jotka puhuivat suomea kotona, pääsivät edistyneimpään ryhmään. Tasoryhmät on sittemmin lakkautettu ja niiden sijaan oppilaille tarjotaan räätälöityjä tehtäviä. Käytännössä riippuu opettajasta, millaista suomen kielen opetusta edistyneemmät oppilaat saavat.
Ahvenanmaan opetusministeri Johan Ehn sanoo, että on vaikea luoda vähemmistöratkaisu vähemmistöratkaisun sisällä. Hänen mukaansa on olemassa riski, että suomen opetus äidinkielenä voisi heikentää Ahvenanmaan itsehallintoa.
Suomenkieliset mainokset ärsyttävät
On arkiaamu Maarianhaminassa ja Café Julius on melkein täynnä. Kahvila on saanut nimensä paikalliselta sankarilta Julius Sundblomilta, joka ajoi Ahvenanmaan uudelleenliittämistä Ruotsiin. Eläkkeellä oleva kalastaja Kaj Mattsson on melko väsynyt koko keskusteluun Ahvenanmaan yksikielisyydestä. Hänen mukaansa väittely johtuu pitkälti siitä, että suomalaiset eivät tiedä tarpeeksi Ahvenanmaasta.
– Tämä asia päätettiin Kansainliitossa. Ei tavallinen ahvenanmaalainen ole tätä päättänyt.
Torikadun toisella puolella, Café Havtornissa, istuu Carl-Johan Welander, eläkeläinen kaupan alalta.
– Kun muuttaa Ahvenanmaalle, niin tietää, että täällä puhutaan ruotsia. Eihän kukaan lähde Ruotsiinkaan ja vaadi saada kaikkea suomeksi, hän sanoo.
Kun on jutellut muutaman ahvenanmaalaisen kanssa suomen kielestä, vastaukset alkavat toistaa itseään. Kaikki ovat sitä mieltä, että työelämässä on etu osata suomea, mutta harva puhuu itse hyvää suomea. Ahvenanmaalaiset toivottavat suomalaiset tervetulleiksi saarilleen eivätkä kaipaa itsenäisyyttä. He ostavat ruokaa suomenkielisisssä pakkauksissa, mutta ärsyyntyvät kotiin tulevista suomenkielisistä mainoksista. He sanovat, että Ahvenanmaa on yksikielinen ja ruotsinkielinen. Maassa pitää olla maan tavalla.
Carl-Johan Welanderin vaimo on suomenkielinen, mutta ei puhunut koskaan suomea parin nyt jo aikuiselle pojalle. Poika oppi kielen vasta päättäessään lähteä lukioon mantereen puolelle.
Monet sanovat, että vielä 80-luvulla oli rumaa ja häpeällistä puhua suomea kaupungilla. Tämän päivän nuoret suomalaiset vanhemmat, kuten Tarja Blomster, ovat sitä mieltä, että lasten on tärkeä oppia molemmat kielet. Joskus vieraat ihmiset tulevat kehumaan Blomsteria, kun kuulevat hänen puhuvan suomea poikiensa kanssa.
Tarja Blomster puolestaan kehuu Ahvenanmaata: kotipaikka on pieni, turvallinen ja kaunis. Hän itse oppi ruotsin vuodessa eikä ole koskaan törmännyt ongelmiin suomenkielisenä Ahvenanmaalla. Hän luulee kuitenkin, että joku päivä pojat saattavat kieltäytyä puhumasta suomea. Niin on käynyt monille tutuille.
- 4,8 prosenttia Ahvenanmaan väestöstä, melkein 1 400 henkilöä, puhuu äidinkielenään suomea.
- Ahvenanmaalla puhutaan äidinkielenä yhteensä noin 70 kieltä. Asukkaita, joiden äidinkieli on muu kuin ruotsi tai suomi, oli vuonna 2012 reilut 1 700, kun heitä vuonna 2000 oli vain vajaat 400.
- Ahvenanmaa on yksikielisesti ruotsinkielinen itsehallintoalue. Itsehallinto on seuraus kompromissista, joka saavutettiin Kansainliitossa vuonna 1921. Suomen itsenäistyttyä Ahvenanmaa olisi halunnut palata osaksi Ruotsia.
- Ahvenanmaalla ei järjestetä äidinkielen opetusta muille kuin ruotsinkielisille, toisin kuin Suomessa ja Ruotsissa. Tutkijat pitävät äidinkielen osaamista tärkeänä muiden kielten oppimisen kannalta.
- Ahvenanmaan itsehallintolaki ei kiellä muiden kielten opettamista äidinkielenä eikä esimerkiksi suomenkielisiä päiväkoteja. Ahvenanmaalle saisi perustaa yksityisen suomenkielisen päiväkodin, mutta se ei saisi rahoitusta ahvenanmaalaisilta kunnilta.
- Lähde: Svenska språköar och finska utskär, ajatushautomo Magma.
Suuri ja hiljainen vähemmistö
Ahvenanmaan suomalainen vähemmistö on suuri ja näkymätön. Todella harva valittaa tai esittää vaatimuksia. Suomenkielisten Ahveniset-yhdistyksen puheenjohtaja Leena Raitanen korostaa, että yhdistys ei halua ottaa kantaa kielipolitiikkaan. Yhdistyksen tehtävä on tuoda suomenkielisiä yhteen, ja se järjestää tapahtumia musiikkileikkikoulusta kalastuskilpailuihin.
Raitasen mukaan ne suomalaiset, jotka ovat muuttaneet Ahvenanmaalle ja päättäneet jäädä, ovat hyväksyneet ruotsin määräävän aseman. Monet ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä Ahvenanmaalla.
– Sitten on se toinen puoli, tunnepuoli. Tiedän, että joidenkin mielestä on aika rankkaa lukea lehdestä kerta toisensa jälkeen, että nyt on taas käytetty suomea jossain. Että oma äidinkieli aina nostetaan esiin epäsopivana.
Reilussa kymmenessä vuodessa muiden kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien lukumäärä on yli nelinkertaistunut Ahvenanmaalla. Raitanen uskoo, että pian aletaan esittää vaatimuksia esimerkiksi äidinkielen opetuksesta. Hän ei kuitenkaan usko, että vaatimukset tulevat suomenkielisiltä.
Täysin ahvenanmaalaisia
Jouko Kinnunen on yksi niistä harvoista, jotka ovat puhuneet julkisuudessa suomenkielisten oikeuksien ja äidinkielen opetuksen puolesta Ahvenanmaalla.
– Nykytilanteessa kukaan ei puolusta vähemmistön etua, vaan viiden prosentin oikeudet uhrataan enemmistön vuoksi. Valtiolla ei ole toimivaltaa ja maakuntahallituksella ei ole velvoitetta, hän sanoo.
Hän on saanut aiemmin uhkaavia puhelinsoittoja puolustettuaan suomen kieltä paikallisissa lehdissä. Kahden lapsen isä ei vaikene, mutta hänen asenteensa on pehmentynyt. Hän ei halua muuttaa lakia, vaan näkee mahdollisuuksia yksilöllisempään kieltenopetukseen nykyisten lakien puitteissa.
Kinnusen mukaan suomen kielen asemassa on tapahtunut hyvin vähän muutoksia sen jälkeen, kun hän muutti Ahvenanmaalle 1996.
– Olen myös alkanut miettiä sitä, että tämä juttu on tosi tärkeä mulle, mutta onko se tärkeä mun lapsille? Tämä on ainoa paikka missä he ovat asuneet. He ovat täysin ahvenanmaalaisia.